Hengitystie- ja suuongelmat

Toimenpiteet jalostuksessa

Jalostukseen tulee käyttää vain vaivattomasti hengittäviä yksilöitä, joiden hengitys on ongelmatonta myös rasituksessa. Ranskanbulldogin PEVISA-vaatimuksiin (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustaminen) sisältyy virallinen BOAS-testi, joka on oltava Suomen Kennelliittoon rekisteröitävän tulevan pentueen vanhemmilta hyväksytysti suoritettuna ennen astutusta. Kennelliiton BOAS-testissä koiran hengitystä arvioidaan monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Muun muassa Suomen Ranskanbulldogit ry järjestää Suomen Kennelliiton BOAS-testin järjestämisohjeen mukaisia virallisia BOAS-testejä. Testi sisältää koiran kliinisen tutkimuksen sekä rasitusosion. BOAS-testin kokonaisuudessaan arvioi aina Kennelliiton BOAS-testien valvojaksi hyväksytty eläinlääkäri. Testiin ei saa osallistua koira, jolla on hengitysvaikeuksia. Testissä hyväksytyn rasitusosuuden lisäksi koiran BOAS-aste ja sieraintien ahtauman aste luokitellaan Kennelliiton järjestämisohjeen mukaisesti. Lisäksi kuonon pituuden suhde kallon pituuteen (CFR, craniofacial ratio) mitataan.

1. Rasitusosuus (rasitustesti, palautuminen, ruumiinlämpö ennen ja jälkeen)
Ranskanbulldogin on rasitusosuudessa käveltävä 1000m:n matka 11 minuutissa, jonka jälkeen koiran on palauduttava 15 minuutissa rasitusosuutta edeltävään tilaan (syke, ruumiinlämpö, yleiskunto)
2. BOAS-aste. BOAS-oireiden vakavuusasteesta (ennen ja jälkeen rasitusosuuden)
Kliinisiä BOAS-oireita eläinlääkäri arvioi neliportaisella asteikolla.
3. Sierainten ahtauman aste
Sierainten ahtauman eläinlääkäri arvioi neliportaisella asteikolla.

Lilja-Maula & kumpp. toteavat eri rotujen Suomen Kennelliittoon tallennettuja BOAS-testituloksia tarkastelevassa tutkimuksessaan, että jalostuskoirien valinnassa tulee huomioida BOAS-testin rasitusosuuden lisäksi BOAS-oireet sekä sierainten ahtauman vakavuusaste ja tarkastella myös rotujen eroja, jotta saadaan paremmin tunnistettua kohtalaisesti ja vakavasti oireilevat yksilöt. BOAS-oireyhtymä on kompleksinen, joten monipuolinen tarkastelu ja eri testiosioiden yhdistäminen on tarpeen. (Lilja-Maula & kumpp. 2024.)

Ranskanbulldoggien osalta on Kennelliittoon tallennettu BOAS-testauksen tietoja sen kehittelystä eli vuodesta 2017 lähtien. Kennelliittoon rekisteröidyt koirat ja niitä koskeva avoin terveysseulontadata koostuu todellisista jalostuspopulaatioista ja antaa siten mahdollisuudet tarkastella terveysdataa niin jalostuksen ohjauksessa, jalostuskoirien valinnassa kuin myös tutkimusaineistona. Tämä luo pohjaa valikoivalle jalostukselle ja terveyteen vaikuttamiselle.

Lähde: Lilja-Maula, L.I.O., Mäki, K.H., Aromaa, M.K. & Rajamäki, M.M. Evaluation of brachycephalic obstructive airway syndrome breeding test results in Finland from 2017 to 2022. Acta Vet Scand 66, 35 (2024). https://doi.org/10.1186/s13028-024-00755-9.

Ahtaat hengitystiet ja siitä aiheutuva alipaine nielussa voivat aiheuttaa myös toissijaisia muutoksia, kuten kurkunpään umpipussien ympärikääntymistä (evertoituneet sakkulukset) ja kurkunpään rakenteiden romahtamista. Brakykefaliaan saattaa liittyä myös henkitorven ja keuhkoputkien vajaakehitys. Brakykefalia aiheuttaa myös ongelmia koiran lämmönsäätelykyvyssä; nenäkuorikot toimivat osana koiran jäähdytysjärjestelmää ja kuorikoiden epämuodostumat ja pienentynyt pinta-ala heikentävät jäähdytysjärjestelmän toimintaa ja altistavat lyhytkuonoisen koiran lämpöhalvaukselle.

Tutkittua tietoa:

Vuoden 2024 kesällä julkaistussa vertaisarvioidussa tutkimuksessa (Lilja-Maula, Mäki, Aromaa, Rajamäki) on tarkasteltu Suomen Kennelliittoon tallennettuja eri rotujen, kuten ranskanbulldoggien, BOAS-testituloksia vuosilta 2017-2022.

Ranskanbulldogeilla painottuivat lievät BOAS-oireet - kolmasosa oli oireettomia.

Kuvailevalla tilastonalyysillä Kennelliiton BOAS-testiaineistosta tutkimuksessa tarkasteltiin rasitustestin tuloksia, ruumiinlämpöä, sierainten ahtautuman asteita ja BOAS-oireiden vakavuusasteita. Ranskanbulldogeilla painottuivat lievät BOAS-oireet, ja kolmasosa oli oireettomia.

Sierainten ahtauman asteet oli arvioitu yhteensä 563 koiralta, joista 134 oli ranskanbulldoggia.
Ranskanbulldogeista 8 %:lla oli avoimet (0) sieraimet, lievä (1) ahtauma oli arvioitu 37 %:lle ranskanbulldogeista ja kohtalaiseksi (2) sierainten ahtauman aste oli arvioitu 47 %:lle. Arvion vakavasta (3) ahtauman asteesta oli saanut 8 % ranskanbulldogeista.

Kliinisten BOAS-oireiden vakavuusasteesta (BOAS-aste) oli tutkimusaineistossa arvio yhteensä 810:llä koiralla, joista 266 oli ranskanbulldoggia.
Ranskanbulldogeista oireettomia oli 37 % (BOAS 0), lieviä (BOAS 1) oireita 41 %:lla, kohtalaisia (BOAS 2) oireita oli 18 %:lla ja vakavimpia (BOAS 3) oireita havaittiin 4 %:lla ranskanbulldogeista.

BOAS-asteiden periytymisasteet – kohtalaisia tai korkeita

Lilja-Maula & kumpp. ovat alustavasti tarkastelleet myös BOAS-asteiden periytymisasteita vanhempi-jälkeläinen –parien regressioanalyysillä. Tuloksena saadut periytymisasteet osoittautuivat kohtalaisiksi tai korkeiksi.

BOAS-asteiden periytymisastetta laskennallisesti tarkasteltiin aineistoa kolmella tavalla ryhmitellen.
Tarkastelussa kolme rotua yhdessä: englanninbulldogit, ranskanbulldogit ja mopsit. Näissä roduissa oli eniten (80%) BOAS-testattuja koiria. Vuonna 2022 oli 89-100%:lla Kennelliittoon näihin kolmeen rotuun rekisteröidyillä pentueilla vähintään toinen vanhemmista BOAS-testattu.

1.Ensimmäiseen periytymisasteen tarkasteluun otettiin aineistosta näistä kolmesta rodusta kaikki vanhempi-jälkeläinen parit, joissa sekä jälkeläinen että toinen sen vanhemmista oli testattu (pareja 304 kpl, periytymisaste 0,48, keskivirhe 0,07).

2.Toiseen tarkasteluun otettiin edellä mainituista kolmesta rodusta vain vanhempi-jälkeläinen parit, joissa jälkeläisen lisäksi sen molemmilla vanhemmilla oli testitulos (pareja 68, periytymisaste 0,39, keskivirhe 0,16).

3.Kolmantena vaiheena periytymisasteen tarkastelussa olivat tutkimusaineiston kaikki eri rotujen koirat, jolloin mukaan otettiin kaikki vanhempi-jälkeläinen parit, joissa jälkeläisen lisäksi toinen vanhempi oli testattu (pareja 338, periytymisaste 0,58, keskivirhe 0,06). Muissa roduissa kuin aikaisemmin mainituissa kolmessa ei löytynyt sellaisia vanhempi-jälkeläinen pareja, joissa jälkeläisen molemmilla vanhemmalla olisi BOAS-testitulos.

Tutkimuksen tuloksena saadut BOAS-asteiden periytymisasteet olivat siis kohtalaisia tai korkeita.

Lilja-Maula & kumpp. 2024 toteavat, että tutkimuksia, joissa olisi tarkasteltu BOAS-oireiden periytymisastetta tai BOAS-seulontojen hyötyjä ei ole aiemmin raportoitu. Tutkimusjoukkoina useimmissa BOAS-oireita ja niiden esiintymistä raportoivissa tutkimuksissa on ollut niihin erikseen rekrytoituja koirapopulaatioita. Suomessa sen sijaan on mahdollista käyttää varsinaisia jalostuspopulaatioita. Kennelliittoon rekisteröidyt koirat ja niitä koskeva avoin terveystutkimusdata antaa mahdollisuudet tarkastella terveysseulontadataa ja mitä sillä on saatu aikaan. Tämä luo myös pohjaa rotujen terveyteen vaikuttamiselle.

------------------

Brakykefaalinen oireyhtymä oireilee monin tavoin. Selkeimpiä oireita ovat erilaiset hengitysvaivat kuten rohiseva ja vinkuva hengitys, voimakas kuorsaaminen, voimakas hengityslihasten käyttö, kakominen, alentunut rasituksensietokyky, pyörtyily ja uniapnea eli hengityskatkokset unen aikana, muut uniongelmat sekä puklailu, (vaahdon) oksentaminen ja mahdollisesti muut ruoansulatusjärjestelmän ongelmat. Painonhallintaan tulee kiinnittää huomiota, sillä ylipaino voi pahentaa hengitysoireita.

Englantilaisilla ranskanbulldogeilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin että ahtaat sieraimet ovat selkeästi yhteydessä BOAS-oireisiin. Tutkimuksessa havaittiin myös että BOAS-oireilu on yleisempää uroksilla ja että se on yhteydessä koiran ylipainoon.

BOAS:in esiintymisriski on yhteydessä koiran kuonon pituuteen. Tutkimuksissa on todettu, että riski kasvaa selvästi mikäli koiran kuonon suhde kallon pituuteen on alle 0,5. On myös esitetty, että jalostukseen käytettävien koirien kuonon suhde kalloon (CFR-luku, craniofacial ratio) olisi suurempi kuin 0,2.

Suurin osa ranskanbulldoggien hengitysongelmista johtuu lyhyestä kuono-osasta eli ns. brakykefaalisesta syndroomasta.

Brakykefaalinen syndrooma on lyhytkalloisuuden (brakykefalia) aiheuttama hengitysoireyhtymä. Oireyhtymän taustalla on lyhentyneen kallon ja hengitysteiden pehmytkudoksen välinen epäsuhta: vaikka koiran kallon luusto on pienentynyt, ei kallon sisäinen pehmytkudos ole vähentynyt samassa suhteessa. Tästä aiheutuu hengitysteiden ahtautta ja pahimmillaan koiran elämänlaatua vakavasti alentavia hengitysongelmia.

Brakykefaalisen oireyhtymän (BOAS) ensisijaiset rakenteelliset muutokset ja epämuodostumat ovat lyhyt kuono, ahtaat sieraimet sekä nenän eteinen, epämuodostuneet nenäkuorikot ja muut nenäontelon ahtaumat, pidentynyt pehmeä kitalaki ja muut nenänielun rakenteelliset muutokset.

Pehmyt kitalaki (kitapurje): kovan kitalaen luonnollinen jatke, mikä voi lyhyestä kallon muodosta johtuen haitata huomattavasti koiran hengitystä. Koiran sisäänhengitys vaikeutuu, kun kitapurje painuu henkitorven suulle estäen ilman pääsyn henkitorveen ja keuhkoihin.
Ahtaat sieraimet. Ahtauman neljä eri astetta avoimesta täysin sulkeutuneisiin
(lähde: Cambridgen yliopiston BOAS-työryhmä)

Myös sierainten väliseinä eli nenärusto voi olla niin löysä tai jopa irtonainen, että se sulkee sierainaukon koiran hengittäessä sisään. Vaikeissa tapauksissa koira ei pysty hengittämään sierainten kautta ja korskuttaa voimakkaasti hengittäessään

Henkitorven hypoplasia = Henkitorven hypoplasia (hypoplastinen trakea) tarkoittaa koiran synnynnäistä, kauttaaltaan kapeaa ja alikehittynyttä henkitorvea. Sitä tavataan erityisesti lyhytkuonoisilla (brakykefaalisilla) koiraroduilla, kuten englannin- ja ranskanbulldogeilla.

Kitalakihalkio = Kitalakihalkiota esiintyy jossain määrin kaikilla roduilla, mutta huomattavasti eniten brakykefaalisilla koirilla. Kitalakihalkio on pennulla vakava synnynnäinen kehityshäiriö, jossa suu- ja nenäontelon välinen seinämä ei ole sulkeutunut. Kitalakihalkioita voivat aiheuttaa mm. lääkeaineet, foolohapon puute sekä perintötekijät. Halkioita on eri asteisia.

Lähteinä käytetty:
- Cambridgen yliopiston BOAS-tutkimusryhmä, os. https://www.vet.cam.ac.uk/boas
- Ranskis-lehden 1/2016, Jatta Pekkanen, ELT Liisa Lilja-Maula ja Tea Karppanen: ”Elämää lyttykuonon kanssa – Asiaa hengityksestä” luettavissa täältä (vain jäsenille).
- Katariina Mäki ja Anu Lappalainen/Kennelliitto: ”Brakykefaalinen oireyhtymä BOAS” (https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-terveys/perinnolliset-sairaudet-ja-koiran-hyvinvointi/brakykefaalinen-oireyhtyma-boas)
- R. Packer et al. “Impact of facial conformation on canine health: Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome,” PLoS ONE 10(10): e0137496
http://www.tiibetinspanielit.fi/images/artikkelit/kitalakihalkio.pdf

Lisätietoa:

..
Cambridgen yliopiston tietopaketti brakykefaalisesta syndroomasta: Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome (BOAS)

Tieteellisiä artikkeleita brakykefaliasta:

Lilja-Maula, L.I.O., Mäki, K.H., Aromaa, M.K. & Rajamäki, M.M. Evaluation of brachycephalic obstructive airway syndrome breeding test results in Finland from 2017 to 2022. Acta Vet Scand 66, 35 (2024). https://doi.org/10.1186/s13028-024-00755-9.

Bannasch D, Young A, Myers J, Truve´ K, Dickinson P, et al. (2010). Localization of Canine Brachycephaly Using an Across Breed Mapping Approach. PLoS ONE 5(3): e9632. doi:10.1371/journal.pone.0009632

Schoenebeck JJ, Hutchinson SA, Byers A, Beale HC, Carrington B, et al. (2012). Variation of BMP3 Contributes to Dog Breed Skull Diversity. PLoS Genet 8(8): e1002849. doi:10.1371/journal.pgen.1002849

Nai-Chieh Liu, David R. Sargan, Vicki J. Adams, Jane F. Ladlow: ”Characterisation of Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome in French Bulldogs Using Whole-Body Barometric Plethysmography” PLoS ONE 10(6): e0130741. doi: 10.1371/journal.pone.0130741

Packer RMA, A Hendricks, MS Tivers & CC Burn. 2015. Impact of Facial Conformation on Canine Health: Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome. PLoS ONE 10(10): e0137496. doi: 10.1371/journal.pone.0137496.